A refugee in the paradise that is Europe

You escape death.
They hit you on the border.
They insult you in the racist newspapers.
They analyse your child’s dead body on television.
They get together and discuss your past and your future.
In their pictures they draw you drowning.
They put you in their museums and applaud.
They decide to stop hitting you and set up a military unit to confront you.
Academics get new grant money to research your body and your soul.
Politicians drink red wine after an emergency meeting to discuss your fate.
They consult history in search of an answer for your daughter, who’s freezing in the forest cold.
The neo-Nazis insult you and burn down your house.
The neo-fascists climb their way into parliament on your shoulders.
You are the nightmare of people old and new.
They weep crocodile tears over your pain.
They come out in demonstrations against you and build walls.
Green activists put up pictures of you in the street.
Others sit on their sofas, comment wearily on your picture on Facebook, and go to sleep.
They strip away your humanity in debates that are clever and sharp as knives.
They write you down today and, with selfishness as their eraser, make you disappear the next morning.
They expect to come across their own humanity through your tragedy.
They take you into their paradise, then flog you night and day with their horror at your eyes, which radiate fear and hope.
The past goes to sleep, and wakes up inside you.
The present engulfs you.
You produce children for their paradise and grow old.
You die.

H.Blasim
Translated By Jonathan Wright

 

 

Pakolainen paratiisissa jonka nimi on Eurooppa

Sinä pakenet kuolemaa.

He iskevät sinuun rajalla.

He herjaavat sinua rasistisissa sanomalehdissä.

He tutkivat sinun lapsesi kuollutta ruumista televisiossa.

He kokoontuvat keskustelemaan sinun menneisyydestäsi ja tulevaisuudestasi.

Heidän kuvissaan sinut kuvataan hukkuvaksi.

He tuovat sinut museoihin ja sitten taputetaan.

He päättävät lopettaa sinun hakkaamisen

ja perustavat armeijayksikön uhmaamaan sinua.

Akateemikot saavat uusia apurahoja tutkiakseen sinun ruumistasi ja mieltäsi.

Poliitikot juovat punaviiniä hätäkokouksen jälkeen keskustellakseen kohtalostasi.

He etsivät historiasta vastausta siihen, miksi tyttäresi palelee metsän kylmyydessä.

Neonatsit solvaavat sinua ja polttavat talosi.

Neonatsit pääsevät parlamenttiin olkapäilläsi seisten.

Sinä olet sekä vanhojen että nuorten painajainen.

He itkevät krokotiilinkyyneliä tuskiesi takia.

He nousevat mielenosoituksissa sinua vastaan ja rakentavat aitoja.

Vihreät aktivistit ripustavat kuviasi kaduille.

Muut istuvat sohvillaan, kommentoivat halventaen kuvaasi Facebookissa,

ja menevät nukkumaan.

He riisuvat sinulta ihmisyyden keskusteluissa jotka ovat älykkäitä ja veitsenteräviä.

He kirjoittavat sinut muistiin tänään ja, itsekkyys pyyhekuminaan,

saavat sinut seuraavana aamuna katoamaan.

He olettavat kohtaavansa oman ihmisyytensä tragediasi kautta.

He vievät sinut omaan paratiisiinsa, sitten piinaavat sinua yötä päivää

kauhuillaan sinun silmissäsi, joista loistaa pelko ja toivo.

Menneisyys menee nukkumaan, ja herää sinun sisälläsi.

Nykyhetki nielaisee sinut sisäänsä.

Sinä tuotat lapsia heidän paratiisiinsa ja elät vanhaksi.

Sinä kuolet.

 

Suomeksi J. K. Ihalainen

 

YLE – Kulttuurin välikysymys: Hassan Blasimin runon tulkitsee Maija Vilkkumaa (video)

 

En flykting i det europeiska paradiset

 

Advertisements